Hae tästä blogista

Löydät @nuoretpamilaiset myös Instagramista!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

PAMilainen Genevekoulussa

Vaalipäivänä pakkasin laukkuni ja suuntasin kohti Sveitsin Geneveä ja kansainvälisen työorganisaatio ILO:n 103. konfrenssia. Pohjoismainen ay-liike on aina halunnut tarjota aktiiveilleen mahdollisuuden kasvaa kansainvälisiksi aktivisteiksi ja kasvattaa tietojaan kansainvälisestä yhteistyöstä. Maailmansotien välisenä aikana vuonna 1931 tästä ajatuksesta syntyi pohjoismainen ay-väen korkeakoulu, Nordisk Folkhögskolan i Geneve eli Genevekoulu. Koululla on pitkät perinteet osallistua ja olla mukana ILO:n toiminnassa ja siitä on tullut kansainvälisen ay-liikkeen parissa hyvin arvostettu ja tunnettu väylä tuoda kansainvälistä ay-liikettä lähemmäs arkea. Genevekoulun sanotaan olevan ainutlaatuinen mahdollisuus, jota ei voi kertoa vaan se täytyy itse kokea – ja siksi minäkin päätin hakea mukaan.


ILO:n rakennuksen käytävillä on historian huminaa 

Genevekouluun haettiin opinto-oikeutta jo viime vuoden puolella. Jokaisella pohjoismaalla on oma kiintiönsä koulutuspaikoista, mutta esimerkiksi Suomen osalta osa paikoista jää aina täyttymättä erityisesti kielivaatimusten vuoksi. Tällä kertaa matkaan koulun kautta lähtee 35 oman alansa vaikuttajaa ja kansainvälisyydestä kiinnostunutta aktiivia. Suomalaisia kurssilla on tällä kertaa vain viisi. Kurssin keski-ikä on neljänkymmenen ja viidenkymmenen välissä eli mainonnnasta huolimatta ei koulu ole vain nuorten juttu. Jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus osallistua ja tulla valituksi. Genevekoulun opetus toteutetaan skandinaaviskalla eli ruotsin, tanskan ja norjan sekoituksella. Jotta kieliongelma ei olisi liian helppo niin varsinainen kokous Genevessä on englanniksi kun taas Genevessä itsessään on ranska käytetyin arkikieli. Varsinainen kielikylpy siis jo sinällään, mutta jokaisen hetken arvoinen. Koulu rakentuu oikeastaan kolmesta eri osasta - pohjakurssista Ruotsissa, laajoista etätehtävistä ja sitten varsinaisesta ILO:n kokouksesta, jossa osallistumme kolmen viikon ajan täysipäiväisesti työskentelyyn ja kirjoitamme kattavat raportit valitsemastamme aiheesta.

Mikä sitten on ILO, jonka ympärillä koko Geneve-koulukin pyörii? ILO eli International Labour Organization on työelämän kehittämiseen ja yhteiskunnallisten olojen parantamiseen erikoistunut järjestö. Sen tärkeä tehtävä on kansainvälisten työelämän normien luominen ja valvonta. Viime aikoina ILO onkin panostanut erityisesti edistämällä ihmisarvoisen työn eli niin kutsutun Decent Workin toteutumista maailmanlaajuisesti. ILO perustettiin vuonna 1919 ja se on toiminut YK:n erityisjärjestönä vuodesta 1946. ILOn päätöksenteko on kolmikantaista, joka tarkoittaa että mukana neuvotteluissa ovat aina työnantajat, työntekijät ja maiden hallitukset. Nyt kesäkuussa oleva työkonferenssi on järjestön ylin päättävä elin, jossa ILOn yleissopimukset ja suositukset hyväksytään. Suomi liittyi ILO:n jäseneksi vuonna 1920 ja on ratifoinut ILO:n yleissopimuksista noin sata kappaletta eli hieman yli puolet kaikista ILO:n yleissopimuksista – paljon on siis vielä tehtävää, jotta loputkin saataisiin ratifoitua.

Genevekoulu kestää noin 3 viikkoa ja näiden viikkojen aikana yritän kertoa lisää ILO:sta, sen toiminnasta sekä pohjoismaisesta ay-liikkeestä ja siitä millainen seikkailu syntyy Genevessä kun mukanani on 35 ay-aktivistia.

Kuullaan taas pian!
Ja haehan sinäkin Genevekouluun heti kun haku taas aukeaa!


Työntekijöiden kokouksessa 27.5.2014

Eveliina Reponen
PAMin nuorisovaliokunnan puheenjohtaja

_________________________________________________________________

World of work - Työn maailma.

Kansainvälisen työjärjestön eli ILO:n 103. kokouksessa Genevessä kantavina teemoina ovat pakkotyö, työllisyys sekä formaalin ja informaalin talouden siirtymä. Lisäksi tänä vuonna pöydälle nostettuina ovat myös mm. minimipalkka, globalisaatio ja ylikansalliset yritykset. Aiheet jakautuvat neljän eri komitean eli suuren valiokunnan kesken – yksi komitea keskittyy täysipäiväisesti pakkotyöhön, sen muotoihin ja mahdollisuuksiin estää pakkotyön lisääntyminen. Toinen eli niin kutsuttu applikaatiokomitea käsittelee laajempia kokonaisuuksia keskittyen erityisesti käymään läpi vuosittaisia ja toistuvia määräyksiä ja keinoja vaikuttaa läpi vuoden. Applikaatiokomitean listalla ovat tänä vuonna muun muassa lakko-oikeus sekä vuosittain laadittava musta lista maista, jotka eivät ole täyttäneet aiemmin laadittuja pakoitteita ja tavoitteita. Lista maista ja yrityksistä julkisestaan yleensä vasta kokouksen alettua, jotta lista olisi mahdollisimman todenmukainen eivätkä maat pääsisi tekemään pikamuutoksia tekemässään politiikassa. Usein esimerkiksi maat lähinnä näennäisesti vapauttavat mielipidevankeja tai muuttavat ohjeistuksiaan viikkoja ennen kokousta välttyäkseen tältä listalta ja palaavat aiempiin tapoihin heti kokouksen jälkeen. Keinoja on monia ja uhka listalle nousemisesta toimii siis jo oikeastaan itse pelotteena. Neljäs komitea etsii ratkaisuja työllisyyden ongelmiin ja pohtii mahdollisuuksia mm. koulutuksen avulla luoda uusia, innovatiivisia ja vihreitä työpaikkoja.

ILO:n kokous on luonteeltaan kolmikantainen, joka tarkoittaa että jokaista maata edustaa kokouksessa sekä hallituksen, työntekijöiden että työnantajien edustusto. Maita, jotka epäonnistuvat täyttämään tämän ehdon lähettämälle paikalle esimerkiksi vain työnantajan puolen rangaistaan tästä päätöksestä. Eräillä mailla on myös ollut tapana lähettää niin kutsuttu keltainen liitto eli työnantajien muodostama ryhmittymä edustamaan työntekijöitä, mutta kontrollin kasvaessa myös tällaisesta toiminnasta on tehty hankalaa – muttei kuitenkaan valitettavasti vielä täysin mahdotonta. Tästä todisteina ovat valitettavan useat puheenvuorot, jossa maiden työntekijät yhtyvät hallitusten esittämiin kantoihin siitä, että muun muassa eräässä suurvallassa on työpaikkoja vaikka jokaiselle ja palkat ovat jopa liian korkeita.

Toisin kuin ehkä usein luullaan ei ILO:ssa ole varsinaista maiden luomaa ryhmittymää vaan ensisijaisesti jokainen edustaja toimii omassa taustaryhmässään eli tässä tapauksessa työntekijöiden, työnantajien tai hallitusten ryhmässä. Ennen varsinaisten komiteoiden kokouksia kokoustavat nämä taustaryhmät. Esimerkiksi työntekijät kokoustavat aamuisin koko työntekijöiden ryhmän kesken käyden läpi jokaisen päivän agendaa ja eri komiteoiden strategioita. Suuren ryhmän lisäksi työntekijät kokoustavat myös pienemmissä ryhmissä valmistautuen omiin komiteoihinsa ja etsien yhteistä näkökulmaa puolustamaan laajaa työntekijiden yhteisrintamaa. Esimerkiksi siis seuraamani Transition from Formal to Infomal economy – komitea on kokoustanut suuren ryhmän lisäksi noin kerran päivässä, siten että paikalla ovat kaikki komiteaan kuuluvat työntekijöiden edustajat. Tämän lisäksi lähes päivittäin on siis myös varsinaiset komiteakokouksen lounaan jälkeen, joka tarkoittaa että kokouksen päivittäiseksi kokonaiskestoksi tulee hieman yli 12 tuntia. Ja kokouksia on vähintään viitenä päivänä viikossa. Jokainen kokoukseen osallistuja kantaa mukanaan tunnusta, jota koristaa joka kirjan T eli työntekijä, G eli hallitus tai E eli työnantaja. Tunnukset luovat vahvan jaon ja työntekijöiltä suljetaan sellaiset ovet sekä ILO:n että Yhdistyneiden kansakuntien rakennuksessa joiden takana hallitukset tai työntekijät kokoustavat ja vastaavasti toisinpäin – ovet ovat auki vain omille ryhmittymille ja vasta varsinaisessa komitean istunnossa nämä ryhmittymät todella kohtaavat ja kokouksen todelliset keskustelun aiheet avautuvat.

Viikon päästä raotankin sitten hieman laajemmin näitä ovia ja kerron mitä näiden suljettujen ovien takana laajemmin keskustellaan. Siihen asti paneudun harmaaseen talouteen ja raportteihin pakkotyön taustoista sekä vietän päiväni kokoustaen aamusta iltaan.

Eve
_________________________________________________________________

Veljet ja siskot ILO:ssa – päätöksenteon paikkoja

ILO:n 103. työkokouksessa työskentely rakentuu neljän pääkomitean varaan. Erilliset komiteat käsittelevät, pakkotyön, työllisyyden ja niin kutsutun applikaatio eli seurantaelimen lisäksi talouden vaikutuksia työn maailmaan. Minun komiteani, ,Transition from Formal to Infomal economy keskittyy virallisen ja epävirallisen (harmaan) talouden siirtymään ja sen monimuotoisuuteen. Viime viikon kirjoituksessa avasin hieman kokouskäyntäntöjä – jokainen edustava taho eli työntekijät, työnantajat ja hallituksen edustajat kokoustavat aina ennen varsinaista kokousta suljettujen ovien takana. Esimerkiksi työntekijöiden ryhmäkokoukset kestävät oikeastaan niin pitkään kunnes sekä asiakysymyksiin löytyy ryhmän sisäinen kanta ja neuvottelutaktiikka on hiottu huippuunsa. Varaa joustaa tai joutua yllätyshyökkäyksen kohteeksi ei ole - työnantajia edustaa joukko huippujuristeja, joiden kanssa neuvotteleminen tai kompromissien tekeminen on suhteellisen hankalaa ja jopa arvaamatonta. Tärkeimmässä osassa päätöksenteossa ovatkin siis oikeastaan hallituksen edustajat. Se kummalle puolelle hallituksen edustajat kallistuvat saattaa olla avainkysymys onnistumisessa ja siksi lobbaamista tapahtuu puolilta toisille niin työntekijöiden, työnantajien kuin paikalla olevien kansalaisjärjestönkin puolelta.
Ennen kaikkea komitean työntekijöiden ryhmäkokouksessa korostuu kuitenkin yhteinen identiteetti ja ajatus siitä, että ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Jokaisella tulisi olla koskematon ja universaali oikeus ihmisarvoiseen työhön ja juuri sen vuoksi ILOa tarvitaan. Olemme toistemme veljiä ja siskoja ja tämä onkin ainoa titteli, jota veli tai sisko käyttää toinen toisestaan. Hierarkiaa ei ole. Työntekijät eivät edusta ILO:n kokouksessa ainoastaan omaa liittoaan, taustajärjestöään tai omia ajatuksiaan vaan ensisijaisesti kaikkia maailman työntekijöitä riippumatta yksilön statuksesta työmarkkinoilla. Työntekijöiden puheissa ja vetoomuksissa kaikuu huoli erityisesti harmaan talouden uhreista – heistä joihin kohdistuu globalisaation negatiivinen puoli ja jotka jäävät jokaisen turvaverkon ulkopuolelle, ja joihin ammattiliitotkaan eivät yletä.

Työntekijöiden edustus koostuu noin 170 eri maan edustajasta. Kokemukset ja puheenvuorot ovat toinen toisistaan koskettavimpia ja edustavat eri osa-alueiden ääripäitä. Esimerkiksi Ghanassa pakkotyö kohdistuu usein väkivallan keinoin yhteiskunnan heikoimpiin kuin taas esimerkiksi länsimaissa pakkotyön muotona on enemminkin sosiaalinen paine kuin näkyvä väkivalta. Huoli on kuitenkin yhteinen ja välineitä muutokseen tarvitaan kipeästi sillä informaali talous eli niin kutsuttu harmaa talous kasvattaa asemaansa osana työelämää ja tuo yhä suurempia ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan kolmikantaista kompromissia ja yhteistä ymmärrystä. ILO:n kokouksen toivotaan ottavan kantaa mahdollisista ratkaisuista ja luovan välineitä vaikuttaa. Tämä silti vaikka harmaata taloutta ei edes itsessään voida määrittää kansallisesti, vaan jokaisen maan harmaalla taloudella on erityisiä kansallisia piirteitä, jotka eroavat suuresti toinen toisistaan. Harmaa talous käännetään usealla muulla kielellä mustaksi taloudeksi – jolloin harmaasta on siirrytty aiempaa heikompaan tilanteeseen eli pimeyteen.

Ensi viikolla avaan lisää mustan ja harmaan talouden rajoja ja kerron siitä, mitä tapahtui kun kesken kokouksen työnantajat hyökkäsivät lakko-oikeuden kimppuun. ILO on jo pitkään määritellyt lakko-oikeuden ihmisoikeuksien tasolle, mutta juuri nyt tämä aiempi yhteisymmärrys yritetään repiä valitettavan suuriin osiin.

Ensi viikkoon veljet ja siskot,

Eve
Geneve
ILO:n 103. konfrenssi


_________________________________________________________________

Lakko-oikeus = ihmisoikeus?

Pohtiessamme ryhmätöidemme aiheita Geneve-koulun ensimmäisessä osassa oli olemassa tieto siitä, että lakko-oikeuteen ei tässä ILO:n kokouksessa kosketa. Toisin kuitenkin kävi – työnantajat hyökkäsivät jo ensimmäisten viikkojen aikana lakko-oikeuden pariin suhteellisen aggressiivisesti. Tämä hyökkäys aiheutti suuren pattitilanteen sillä lakko-oikeus on yksi sellainen oikeus, josta työntekijät eivät ole missään mielessä valmiita neuvottelemaan. Työntekijöiden näkökulmasta lakko-oikeus on ihmisoikeus, jonka ILO on taannut jo pitkään.

Sen lisäksi, että tämä vaatimus lakko-oikeuden poistamisesta tuli todella yllättäen, se aiheuttaa koko ILO:n toiminnan uusien haasteiden alle. ILO:n konventio 87 on lähes jokaisen maa ratifoima. Konventio 87 käsittelee järjestäytymisoikeutta, johon lakko-oikeuden katsotaan kuuluvan kiinteästi. Tämän vuoksi lakko-oikeuden esiin ottaminen ennakkosopimuksesta huolimatta kyseenalaistaa ILO:n asiantutijakomitean tavan tulkita ILO:n yleisopimusta ja on siksi erittäin vaarallinen koko ILO:n toimivuutta ajatellen.

Lakko-oikeudesta riiteleminen aiheutti jo vuonna 2012 äärimmäisen hankalan tilanteen kun työnantajien puoli käveli ulos applikaatiokomiteasta ja tämän vuoksi huomattava osa maakohtaisista yleissopimusrikkomukista jäi käsittelemättä. Tämä pattitilanne toistui tänä vuonna kun taas lakko-oikeudesta kiisteleminen johti mm. siihen, ettei maakohtaisia kysymyksiä voida käsitellä kokouksen aikana sillä näistä suurimmalla osalla oli jonkinlaisia yhtymäkohtia lakko-oikeuden kanssa. Pöydälle jäi törkeitä rikkomuksia, joihin ei saatu yhteisymmärrystä. Se miten asia käsitellään konferenssin jälkeen ja ennen kaikkea, mitä tapahtuu ensi vuoden kokouksessa, on erityisen tärkeää myös suomalaiselle ay-liikkeelle. Jos kansainvälinen oikeus lakkoilla katoaa käsitteiden joukosta, tulee tämä ilmiö näkymään myös kansallisella tasolla ja siihen tulee varautua.

Eve, 
Geneve
ILO:n eli kansainvälisen työorganisaation 103. kokous.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti