Hae tästä blogista

Löydät @nuoretpamilaiset myös Instagramista!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 21. luukku: Vaikuttaja valtuustosta




En vietä joulua. En ole kristitty tai pakana. Vielä vähemmän minua kiinnostaa tämä kulutushysteria ja stressi joka saa ihmiset sekoamaan tämän kaupallisen helvetin lähestyessä. Minähän se olen joka joutuu sen ihmisten kiukun ja sekoilun kohtaamaan enkä voi edes työni takia antaa suoraa palautetta näille 1kk vuodesta - ihmishirviöille jonka muuten tekisin ja teen jos näen epäasiallista käyttäytymistä työntekijöitä kohtaan missä tahansa muussa kaupassa. Myös kaupallisen alan ulkopuolella. Sitähän se solidaarisuus on.

Sinällään oli todella hupaisaa, että minua pyydettiin kirjottamaan Pamin nuorten joulukalenteriin. Ei pelkästään siksi, että olen 2kk vaille 31 eli kohta auttamattomasti liian vanha nuorisotoimintaan ja ystävieni keskuudessa minut tunnetaan patoutumistani joulua kohtaan. Ilmoitin jo kymmenen vuotta sitten vanhemmilleni, että minua ei tarvitse odottaa kummankaan heidän kotiinsa (tai sisarieni luo) eikä joulukortteja tule eikä niitä ole minullekaan pakko lähettää.

Joulun aika on tilastollisesti surkeaa aikaa. Perheväkivalta kasvaa ja lapsia otetaan ennätyksellisesti huostaan. Vanhemmat ova pelottavia humalassa ja tuntuu kuin koko työväki olisi kokoontunut pariksi päiväksi vapaalle vain elostellakseen ja tätä ei helpota se kärsimys jota viattomat eläimet joutuvat kokemaan tuhansien sikojen kuollessa meidän nautintomme tähden. Ei varmaan hirveästi yllätä, että olen sekä absolutisti ja kasvissyöjä.

Sairaslomien ja juhlapyhien merkeissä olen kuitenkin loppuvuodesta ehtinyt ajatella paljon mennyttä vuotta joka on itselleni ollut mullistava. Lähdin vuoden alussa ehdolle Pamin liittovaaleissa ja jota ennen olin päättänyt ottaa järjestäytymiseni ay-liikkeessä vakavasti ja hypätä kansalaisliikkeiden toiminnasta myös järjestäytyneen työväenliikkeen pariin. Vuosia vierähti liian monta myös etsiessäni uudelleen poliittista suuntaani ja isojakin virheratkaisuja tuli tehtyä kaksikymppisenä. Kaupallinen ala ja nihilismi ovat erittäin huono yhdistelmä sekä yksilön, että yhteisön kannalta. Helposti alkaa vain vihaamaan kaikkea ja kaikkia. Tätä voi sitten perustella erilaisilla typerillä syillä itselleen, mutta onneksi nousin tästäkin suosta lopulta.

Löysin heti tovereita ammattiosastostani, muista osastoista ja ympäri ay-kenttää jotka jakoivat ainakin lyhyen tähtäimen tavoitteeni, toimintatapani ja joiden kanssa oli helppo jakaa elämäänsä eikä kukaan tuominnut minua aiemmin tehdyistä virheistäni tai tavastani paahtaa ajottain liian kovaa eteenpäin, päästellen isojakin sammakkoja suustani. Minulla oli myös taas hauskaa.

Hämmennykseni puheeni herättivät paljon kiinnostusta ja tovereideni kanssa onnistuimme vaikuttamaan liittokokouksessa koko Pamin tulevaisuuden linjaan ja tuomaan jäsenistön radikaalimpaa viestiä eteenpäin. Löysimme jotenkin toisemme ja tukijamme, toverimme hyvin orgaanisesti ja päätimme antaa projektillemme nimen; Liitto X jota käytettiin blogia perustettaessa. Suunnitelmat olivat suuria, kuten jokaisella nuorisotoiminnassa mukana olevalla ja palava halu edistää jäsendemokratiaa ja muuttaa yhteiskuntaa ei sammunut missään vaiheessa.

Liittokokouksessa päädyin Pamin valtuuston varsinaiseksi jäseneksi ja untuvikkona kaikki uusi ja jännä hirvitti aluksi, mutta osaavat toverit ympärillä ja joka puolelta satava tuki ja solidaarisuus veivät pelon mennessään ja pidin kiinni linjastani puhua rehellisesti, rohkeasti sen mitä halusin ja huolimatta siitä, että olin ja olen marginaalissa isoimmatkin ay-mafiosot ovat tulleet kertomaan kuinka heidän silmäkulmansa eivät ole pysyneet kuivina puheideni aikana.

Kesän jälkeen olemme olleet niin lehtien sivuilla, televisiossa kuin radiossakin. Välillä tuntui, että päivittäin ja varsinkin yleislakko-vaatimuksissamme saimme ajoittain nostettua työväenluokan taistelun otsikoihin. Meitä syytettiin provokaatiosta, yhteisrintaman hajoittamisesta, mutta tarkastelemalla puolueettomasti olemme puhuneet aina ja vain jokaisen Pamilaisen mahdollisuuksista vaikuttaa liittonsa toimintaan mahdollisimman demokraattisesti. Olen edelleen sitä mieltä, että päätökset voivat olla ”huonojakin” jos ne valmistellaan, päätetään ja toteutetaan demokraattisesti. Toki jonkinlaista poliittista ohjausta tarjotaan ja olemme myös taistelleet liiton sisällä esim. rasismia vastaan. Demokratiaan kuuluu olennaisena yhteiset arvot tasa-arvosta, vapaudesta ja veljeydestä. Liberaalit sananvapauden puolustajat, jotka antaisivat kansallissosialistien marssia vapaasti kaduillamme lähinnä ällöttävät minua.

Blogi räjähti ja sillä on jo kymmeniä tuhansia lukijoita. Lukujahan ne tietysti ovat, mutta jos tämän yhdistää niihin yhteydenottoihin mitä eri liittojen toimijat ja kansalaisliikkeet ovat tehneet tämä tarina opettaa ainakin sen, että pienikin määrä ihmisiä voi onnistua vaikuttamaan yhteiskuntaan jos haluaa. Kuka tahansa pystyy siis tähän jos me pystyimme. Demari leivänpaahdinmyyjä, stringejä henkaroiva anarkisti, kukkahattutätivassari ja pari sitoutumatonta varastokundia onnistuivat antamaan äänelleen vahvistusta ja siitä olemme erittäin ylpeitä.

Vuosi lähestyy loppuaan. Ensimmäinen valtuuston kokous tuli ja meni ja nykyisin käymme puhumassa eri tilaisuuksissa kutsuttuina ”asiantuntijoina” vaikka tekisi mieli huutaa, että vuosi sitten olin täysin hukassa. Toverini anarkistiliikkeessä ja ammattiyhdistysliikkeessä herättivät minut unesta.

Viettäkää vapaanne rauhallisesti, korkki kiinni, mora piiloon ja syökää seitania kinkun sijaan.



- Niko Ravattinen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti