Hae tästä blogista

Löydät @nuoretpamilaiset myös Instagramista!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 23. luukku: Sen oikean metsästys



Se kävi kuin kohtalon oikkuna viime keväänä. Olin työskennellyt vähän siellä täällä, jättänyt jälkiä ja jalkoja oven koloon. Mikään työ ei silti oikein tuntunut siltä oikealta. Sitten soi puhelin ja mua pyydettiin mukaan juuri sellaiseen projektiin, kun olin salaa mielessäni toivonut. Projektin vuoksi aloin heti suunnitella muuttoa lähemmäs tapahtumapaikkaa eli Uuttakaupunkia. Kysyin soittajalta, osaisiko hän ehdottaa hyviä työnantajia siltä alueelta. Vastaus oli selkeä "Gasthaus Pookissa on uusi nuori pariskunta. He ovat oikein mukavia. Sinne kannattaa olla yhteydessä."

Etsin netistä tämän hotelli-ravintolan yhteystiedot, ja rakastuin siihen paikkaan heti pelkkien kuvien ja tietojen perusteella. Helmikuussa ajelin Uuteenkaupunkiin. Oli mitä ikävin ilma, satoi lumiräntää vaakasuoraan, oli kylmä. Pysäköin auton, tärisin jännityksestä ja ajattelin kääntyä takaisin monta kertaa. Tallustelin kuitenkin ravintolan ovelle. Siellä mua odotti lappu, että ovat sulkeneet aiemmin sinä päivänä. En tuntenut ketään Uudestakaupungista, mutta kuin sattumalta tutulla sattui olemaan mökki lähistöllä ja pääsin sinne yöksi. Seuraava aamu oli valtavan kaunis. Lumi oli laskeutunut, pikkupakkanen sai hangen kimaltelemaan auringonpaisteessa. Lähdin uudelleen kohti Pookia.

Tällä kertaa pääsin ovesta ja tarjoilija, Tuomas otti heti minuun henkilökohtaisesti kontaktia ja kyseli tulinko lounaalle. Kerroin hänelle halukkuudestani tulla työharjoitteluun ja myöhemmin töihin Pookiin. Hän pyysi minua odottamaan ja kutsui uudet yrittäjät paikalle. Tuomas tarjosi kahvia odotellessani. Pian Antti ja Henriikka jo saapuivat, istuimme yhdessä kabinetissa. He kertoivat Pookista ja minä kerroin omasta työhistoriastani ja toiveistani. Sain harjoittelupaikan siltä samalta istumalta. Mulla oli hyvä ja tervetullut olo. Henriikka esitteli mulle taloa ja esitteli paikalla olleen henkilökunnan. Ajelin hyvillä mielin kotiin.

Huhtikuussa pakkasin kimpsuni ja kävin Rovaniemellä kisaamassa ammattikorkeakoulujen välisessä tieto-taitokilpailussa. Muuttokuorma kulki kuin itsestään Uuteenkaupunkiin ja itse tulin suoraan Rovaniemeltä pokaali kainalossa erityisen hyvillä mielen aloittamaan työharjoittelua. Viikon ehdin viettää kotona tutustuen kaupunkiin, se heräili eloon talven jäljiltä ja jostain sinne virtasi ihmisiäkin. Tutustuin jopa seinänaapuriini, joka osoittautui hurjan mukavaksi. Vielä kun työ olisi kivaa.

Toukokuussa aloitin harjoittelun ja kesäkuussa tein harjoittelun ohella jo palkkatöitäkin. Työskentelin kesän sekä tarjoilijana että aamiaistarjoilijana. Syksyllä sesongin loppuessa jäin Poookiin tekemään aamiaistarjoilijan hommia. Pidän jokaisesta työkaveristani. Meitä ei ole monta, mutta meillä on kivaa keskenämme. Ja mikä parasta, myös yrittäjät ovat osoittaneensa oikeasti aivan yhtä mukavia, kuin helmikuun tapaamisessakin. Muutin perhesyistä Turkuun joulukuun alussa, mutta työt jatkuvat edelleen Gasthaus Pookissa. Takana on elämäni paras kesä! Mahtava kaupunki, ystävällisiä ihmisiä ja kiva työpaikka :)

Olen sisimmältäni ujo ja jännitän uusia ihmisiä ja tilanteita niin, että ääni menee ja vatsa sekoaa. Silti sain jostain rohkeutta kävellä suoraan työnantajan luokse. Meissä jokaisessa täytyy asua sellainen pieni rohkea ajatus.

Ajatus, joka tietää, että tässä on nyt se oikea. Sen nimittäin kyllä tietää sitten.

Oikein ihanaa aatonaattoa ja rohkeita ajatuksia juuri sinulle!





Ystävällisin terveisin,

Minna Aittala
Turku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti