Hae tästä blogista

Löydät @nuoretpamilaiset myös Instagramista!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenterin luukku 4: Sinä olet tarpeeksi hyvä!



Älä koskaan ajattele, ettet ole tarpeeksi hyvä


Ehkä mä vielä vähän seuraan sivussa. Katselen vähän, miten nää hommat kuuluu hoitaa. En mä vielä tiedä tarpeeksi, ei mulla ole kokemusta. En mä ole tarpeeksi fiksu, ehkä sitten joskus. Näihin ajatuksiin olen itsekin tömännyt useammin kuin muutaman kerran. Todella usein tulee olo, että kaikkeen on tietty kaava. Miten asiat tulee hoitaa ja millä tavalla kaikkien täytyy ajatella. Kaikki on opiskeltava etukäteen ennen kuin voit avata suutasi. Ennen kuin sinulla voi olla mielipiteitä. Kokouksissa on istuttava siellä ja täällä. Sinun tulee tietää kaikesta aivan kaikki ennen kuin voit sanoa mitään.


Aloitin itse niin sanotun ay-urani hyvin nuorena. Ensimmäistä kertaa istuin ammattiosastoni nuorisojaoston kokouksessa vain 15-vuotiaana. Tällöin motivaationi mennä paikalle oli kertoa millaiseen tapahtumaan itse haluaisin lähteä. Silloin se oli kylpylä. Olin itse pukeutunut ja laittautunut siististi, kokoukseenhan tässä oltiin menossa. Saavuin paikalle ja meininki olikin hyvin rento. Rentous todella yllätti ja ideatkin alkoivat lentää. Löysin itseni tuosta porukasta aina uudelleen ja uudelleen, ihmiset tulivat tutuiksi ja yhdessä oli mukavaa. Aikaa kului, ihmiset vaihtuivat, mielipiteet alkoivat pikkuhiljaa kehittyä ja mielenkiinto kasvaa. 18-vuotiaana lähdin mukaan ammattiosastoni johtokuntaan. Olin tottunut rentoon meininkiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Nyt meininki olikin jo täysin eri. Yhtäkkiä olin keskellä kokousta jossa käsiteltiin asioita joista minulla ei ollut hajuakaan. Meni pitkään ennen kuin uskalsin avata suutani. Kaikki muut olivat selkeästi käsitelleet asioita jo vuosia ja tunsivat nykyisen TES:in ja ainakin viisi edellistä ulkoa kannesta kanteen. Itse olin hädin tuskin avannut koko opuksen pari kertaa etsiäkseni jotain itseäni koskettavaa tietoa. Jossain kohtaa kokeneemmat johtokunnan jäsenet alkoivat kysellä että, hei mitäs te nuoret tähän tuumaatte? Sormi meni ensin suuhun, mutta sitten tajusin että ihan oikeasti nämähän haluaa tietää mitä juuri minä ajattelen! Ei ne haluakkaan kuulla sitä mitä ne jo tietää. Tai nähdä sitä miten olen opetellut johtokuntamme periaatepäätökset ulkoa.Tämä herääminen on minulla edelleen vahvana muistissa ja mukana omassa toiminnassani. Meillä jo ihan nuorisotoiminnassakin on mukana paljon kokeneita ihmisiä, jotka tietävät paljon asioista ja heillä on kanta jokaiseen asiaan.  

Mutta kun se ensimmäinen kerta kun astut ensimmäiseen liiton, ammattiosaston tai vaikka keskusjärjestön tapahtumaan, se on vain kerran. Se mikä on saanut juuri sinut mukaan on meille kultaakin kalliimpi tieto. Se tunne mikä sinulle syntyy on avain siihen lähdetkö jatkossakin mukaan. Se mitä juuri sinulla on kerrottavaa voi olla jotain aivan uutta kaikille muille. Olen itse alun perin lähtenyt mukaan aivan täysin sokeasti hyppäämällä tuntemattomaan. Enkä oikeastaan edes halua luopua siitä tunteesta. Se on itseasiassa mielestäni nimenomaan vahvuus katsoa asioita uusin silmin. Niin kuin sanottu, tunne on se joka saa ihmisen toimimaan. Pyritään kaikki herättämään toisissamme se lämmin, mukaansa tempaava ja positiivinen tunne. Niin kauan kun odotetaan että täytyy saavuttaa jokin tietty taso, toimia jonkun tietyn kaavan mukaan, mikään ei muutu.

Tämän luukun tekstin on kirjoittanut Mila Kangasniemi, joka toimii PAMin nuorisovaliokunnan puheenjohtajana vuonna 2017.

Otatko Milan haasteen vastaan ja olet vuonna 2017 sellainen henkilö, jonka vuoksi toimintaan on kiva tulle toistekin? Miten sinun arvostuksesi omaa itseäsi kohtaan näkyy arkipäivässä? 


Se mikä on saanut juuri sinut mukaan on meille kultaakin kalliimpi tieto.


 
Tämä joulukalenterin luukku on osa nuorten PAMilaisten joulukalenteria. Kalenterin luukkujen takaa löydät vinkkejä jaksamiseen ja hyvinvointiin töissä ja arjessa. Katsothan muutkin 23 luukkua ja jaa oma hyvinvointivinkkisi somessa häsärillä #vainpamjutut. Osallistuneiden kesken luvassa ylläripalkintoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti